Haluan jakaa taiteellisen näkemykseni kolmeen osioon:
YHTEISKUNNALLISUUS
Näkemykseni mukaan kaikki taide on omalla tavallaan yhteiskunnallista. Haluan tuoda teatterin keinoin esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, vastauksia ja vaihtoehtoja niihin sekä tuoda kuuluville heidänkin äänen, ketkä siihen itse eivät kykene. Taiteen tarkoitus on puhua asioiden puolesta. Monelle taiteilijalle sanat "taide" ja "yhteiskunnallisuus" yhdessä ovat kuin yksi suuri kirosana, mutta oma kantani on, että taidetta ei voi tehdä ilman, että se on yhteiskunnallista, koska kaikki ympärillämme ovat linkittyneenä yhteiskuntaan ja politiikkaan. Samalla teatteri on oman aikansa kuvaa, joka heijastaa nykyisyyttä, mennyttä ja tulevaa aikaa. Emme siis voi tehdä mitään olematta yhteiskunnallisia. Ja se on meidän rikkautemme.
SAAVUTETTAVUUS
Taide ja ennen kaikkea teatteri on tuotava suurilta kaupunginteattereiden lavoilta takaisin ihmisten keskuuteen. Teatterin on saavutettava se kansa, joka sen on alun perin luoneet. Taide ja teatteri ei voi olla vain rikkaiden ja elitistien etuoikeus vaan siitä on saatava osa jokaisen arkipäivää. Olen vankasti peruskoulussa opetettavan draamailmaisun kannattaja ja haluan nähdä päivän, kun uusi sukupolvi oppii kouluissa itseilmaisua ja vuorovaikutustaitoja draaman avuin ja ottaa taiteen eri alat omikseen, kuten jalkapallon tai taitoluistelun nykypäivänä.
TUNTEET
Taide, ja etenkin teatteri, herättää kokijassa ja tekijässä aina vahvoja tunteita. Tunteiden laaja spektri teatterissa ulottuu ilosta suruun, rakkaudesta vihaan ja ylpeydestä alakuloon. Se, että taiteen kokija ei kuitenkaan tunne itseään ns. loukatuksi, koska hänen tunteensa nousivat pintaan on tärkeä osa minulle tekijänä. Katsojaa on kunnioitettava, mutta myös tarjottava hänelle uusia näkökulmia ja ajattelun keinoja.
