Draama ja itseilmaisu ovat parhaita välineitä lapsen kasvun kehittymiseen. Ne ovat omiaan kehittämään esiintymisjännityksen häviämistä, esiintymis- ja ryhmätaitoja, sekä retorisia taitoja mielipiteiden esille tuomiseen. Ne kehittävät myös lapsen kykyä havainnoida maailmaa, oikeudenmukaisuutta ja kykyä asettua toisen asemaan. Väitän, että panostamalla draamakasvatukseen jo varhaisessa vaiheessa, voimme ennaltaehkäistä koulukiusaamista ja itsetunto-ongelmia.
Draamakasvatus, eli tuttavallisemmin ilmaisutaito, on tällä hetkellä täysin koulujen oma valinta tarjota opetuksessaan vapaavalintaisena oppiaineena. Ja liian harva koulu sitä tarjoaa. Ala-asteet voivat päättää opettaa sitä esimerkiksi äidinkielen ohella, mutta yläasteella valinta on täysin oppilaan oma. Koska se on oppiaineena sekä koulujen että oppilaiden vapaasti valittava, ei sillä ole selkeää opintokokonaisuutta, vaan sisällöt ovat usein opettajien vastuulla. On huolestuttavaa, että teatteri-ilmaisun ohjaaja ei ole pätevä opettamaan ilmaisutaitoa, mutta äidinkielenopettaja on. Ero on pedagogiset opinnot. On siis opetussuunnitelman mukaan aivan sama, osaako opettaja lainkaan teatterin perusteita. Oma näkemykseni on, että draamakasvatusta on lisättävä jo esiopetuksen asteelle muutenkin kuin joulu- ja kevätnäytelmien tekemisenä sekä niihin on valtuutettava ainoastaan teatterin perusopinnot osaavat ihmiset. Mitä enemmän draamaa tuodaan arkeen, sitä helpommin lähestyttävää se lapselle on.
Mitä draama arjessa sitten olisi? Yksinkertaisimmillaan oppitunteja nukketaetterin keinoin, ulkoa opeteltavien mantrojen opettelua laulun ja tanssin avulla, oppimisympäristössä seikkailevia eläinhahmoja, opittujen asioiden purkamista paperille kuvallisin keinoin, lista on loputon. Ilmaisutaito voi olla teatterin perusteita, yksinkertaisia näyttelijäntyöllisiä harjoitteita, roolityöskentelyä, improvisaatiota, näytelmien tekoa, hauskoja leikkejä, hyväntahtoista nauramista yhdessä itselle ja muille.
Leikki on lapsen työtä, sanotaan, ja teatteria sanotaan aikuisten leikiksi. Joten yhdistämällä leikkivät aikuiset ja leikkivät lapset, tehdään ehkä kaikkein arvokkainta työtä, mitä kuvitella voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti